Elämän tarkoitus on uuden oppiminen

Käsi ylös se, joka voi kirkkain silmin väittää selvinneensä ensimmäisten itsenäisten askeltensa ottamisesta kuivin vaipoin. Entä se tunne, kun opit lukemaan? Laskemaan sataan? Ajamaan polkupyörällä? Uuden oppiminen on järisyttävää, eikö?

Iän ja kokemuksen myötä oppimiselämykset saattavat aavistuksen laimeta, mutta sitä samaa uuden oppimisen vatsaa kipristävää, kutittelevaa ja ihokarvat nostattavaa jännityksen ja innostuksen sekaista iloa ja oivalluksen huumaa meidän pitäisi jahdata hamaan hautaan asti.

Monet varhaisen iän oppimiskokemukset ovat luonnollisesti kokoluokaltaan niin giganttisia, että paremmaksi on vaikea pistää. Kaikella on ensimmäinen kertansa. Sen jälkeen asia kuin asia voi muuttua vanhan toistoksi.

Voisiko juju piillä asenteessa – mitä jos joskus kohtaisi kaiken tutun neitseellisin mielin ja avoimin aistein, uusin ottein ja askelkuvioin? Pieni ihmiskoe: tee yhden päivän ajan jokainen pienikin asia vähän eri tavalla kuin ennen. Yllättäviä oivalluksia saattaa seurata, vähintään hilpeitä hetkiä. Ehkä tulet samalla oppineeksi itsestäsi jotain uutta. Kenties toisistakin.

Oppimisella en nyt tarkoita pelkästään sitä, miten se eri tieteenaloissa määritellään. Perimmiltään jahtaan oivallusta – ainoastaan se tekee oppimisesta todella merkityksellistä ja kokemisen arvoista. Mekaanisesta ulkoa opettelusta meillä kaikilla on vähintään oppivelvollisuusvuosien mittainen kokemus.

Kesä on loistavaa aikaa oppia ja kerätä oivallusta ruokkivia kokemuksia: luonto ympärillä suorastaan pursuaa virikkeitä, ollaan lomalla, hakeudutaan elämysten äärelle.

Tilastot kertovat: kesällä suomalainen lomailee matkaillen ja mökkeillen, osallistuu iloisiin perhejuhliin, on kiinnostunut säästä, eläimistä ja luonnosta. Harrastaa kulttuuria ja käy kesäjuhlilla. Sato kypsyy ja kesäpöytiin ilmestyy kotimaisten herkkujen kirjo koko sesongin mitalta. Ensimmäiset varhaisperunat, ensimmäiset mansikat… kieltä ja mieltä kutkuttavia elämyksiä riittää.

Toki kesällä tehdään myös töitä. Monelle onnekkaalle koululaiselle ja opiskelijalle kesä tarkoittaa kesätyötä. Ja harvalla meistä työelämässä olevalla lomaa riittää koko suveksi. Joillain aloilla puolestaan juuri kesä on kiireisintä sesonkia. Miten tahansa onkin, uskon, että jossain tuolla työnteon keskelläkin on useita mahdollisuuksia oppia ja oivaltaa. Ottakaa niistä kiinni!

Työelämä jo itsessään tarjoaa tietysti loputtomat mahdollisuudet uuden oppimiselle: jos ei vaihdu työpaikka, päivittyvät järjestelmät ja työkalut. Jos eivät muutu työkaverit, pistetään organisaatio muuten vaan uusiksi. Syksyllä voikin olla edessä jotain aivan uutta ja ihanaa.

Mutta nyt – aurinkoa kaikille ja kesää kohti! Tapaamisiin blogin merkeissä jälleen elokuun lopulla.

Petri Minni

Kirjoittaja on HYY Ravintoloiden viestinnän ja markkinoinnin suunnittelija.

Kuvat: Maru Lemmetty.