”Hei, onkohan tässä vapaata?”

Huolehdi, ettet opiskellessasi poteroidu kirjastoon tai omaan lukukammioosi, altistu uuden ja erilaisen kohtaamiselle. Aloita vaikka tutustumalla kanssaruokailijoihisi UniCafessa.

Muistan otsikon lauseen hyvin omalta opiskeluajaltani. Se liittyy opiskelijaravintolaan ja opiskelijalounaaseen. Lause tuo mieleeni hyvä olon ja yhteisöllisyyden. Vaikka olin yksin tarjottimeni kanssa, tunsin kuuluvani porukoihin.

Uusi lukukausi on käynnistynyt vauhdilla ja yliopistot ja korkeakoulut aloittavat työt sekä uusien että vanhojen opiskelijoiden kanssa. Kalenterit täyttyvät valituista luennoista. Joillekin saattaa jopa käydä niin, että varmuuden vuoksi ilmoittaudutaan useammalle päällekkäiselle luentosarjalle, sillä lähtökohdalla, että ainakin jokin tulee suoritettua. Näin minä ainakin tein.

Kalenterini oli syksyisin aina liian täysi; tiesin jo lukukauden alettua, että kaikkea en voi hanskata, mutta itseäni huijaten ilmoittauduin useammalle mielenkiintoiselle kurssille. Olisin kyllä halunnut suorittaa ne, mutta lopulta kalenteri ei kaikkeen taipunut. Opiskelijalounaan ehdin kyllä nauttia, oli kurssi tai aikataulu mikä tahansa.

Työelämässä olen monesti miettinyt, miten helppoa ja luonnollista opiskeluaikana oli lähestyä tuntematonta kanssaruokailijaa tiedustellen, josko pöydässä olisi tilaa. Kysymys oli lähinnä retorinen, mutta aina se kuitenkin esitettiin. Pääsääntöisesti vastaus oli myös retorinen: ”Joo, ilman muuta”.

Näin jälkeenpäin tuntuu siltä, että kysymys ja vastaus olivat osoitus yhteisöllisyydestä – erilaisuuden, uuden ja tuntemattoman avoimesta hyväksymisestä. Kysyjä koki olonsa tervetulleeksi ja tasa-arvoiseksi. Kokemukseen liittyi myös tunne siitä, että oli osa yhteisöä.

Kokonaisvaltainen hyvän olon lautasmallimme tarvitsee useita tärkeitä elementtejä. Hyvän olon ravintoympyrään tarvitaan työtä ja opiskelua, lepoa ja unta, liikuntaa, ruokaa, vapaa-aikaa, ystäviä ja yhteisöllisyyttä. UniCafe-opiskelijaravintolat haluavat olla osa opiskelijan hyvinvointia ja arkea niin terveellisen ja maistuvan lounaan muodossa kuin osana yhteisöllisyyden kokemusta.

Haluamme olla jakamassa ja tukemassa sitä arkea, jossa opiskelija päivittäin elää. Kun puhutaan arjesta, siihen toki kuuluvat myös epäonnistumiset ja ikävätkin tunteet. Mutta ehkäpä hyvä kahvi ja baakkelsi voivat silloinkin hieman helpottaa oloa.

Tuetun opiskelijalounaan – erinomainen opiskelijaetuus – lisäksi UniCafet tarjoavat kohtaamispaikan, jossa luentojen lomassa opiskellaan elämää: tavataan ihmisiä, jutellaan luennosta, väitellään, tehdään seminaaritöitä, suunnitellaan tapahtumia ja bileitä, ihastutaan ja riidellään. Kaikkea sitä, mitä ikinä elämään kuuluukin. Huolehdi siis, ettet opiskeluaikanasi vain poteroidu kirjastoon tai omaan lukukammioosi, hyödynnä nämä kohtaamispaikat opiskeluarjen keskellä, altistu uuden ja erilaisen kohtaamiselle.

Omasta fuksisyksystäni tulee kuluneeksi tänä vuonna 30 vuotta. Tuntuu edelleen mukavalta, kun päivittäin käyttämässäni UniCafessa kysymykseeni ”Hei, onkohan tässä vapaata?” saan vastauksen: ”Joo, ilman muuta”.

Hyvää alkanutta syksyä.

Arja Kosonen

Kirjoittaja on HYY Ravintoloiden toimitusjohtaja.

Kuva: Maru Lemmetty.