Vanhan tarina

140 vuotta ravintolatoimintaa

Ylioppilaat kokoontuivat 1840-luvulta lähtien, yhä paikoillaan olevassa kaupunginkirurgi Pihlflycktin talossa, Hallituskatu 3:ssa. Ajatus ylioppilaiden omasta talosta oli kuitenkin usein esillä Pihlflycktin talon kalleuden ja tilanahtauden vuoksi.

Aleksanteri II:n hallituskauden yhteiskunnallisia uudistuksia suosivassa ilmapiirissä, yliopiston poliittisesti aktiivisten opettajien J. V. Snellmanin, Fredrik Cygnaeuksen ja C. G. Estlanderin oli mahdollista esittää eri yhteyksissä ylioppilaiden oman talon rakentamista. Ajatusten taustalla oli kenties yleiset ihanteet, sivistys, yhteistoiminta ja raittius. Mahdollisesti myös Lundin Akademiska Föreningenin 1851 valmistunut talo saattoi toimia rakennushankeen innoittajana.

Maaliskuun 13. päivänä 1858 noin 300 ylioppilaskunnan jäsentä kokoontui maisteri Estlanderin johdolla yleiseen kokoukseen, muodostaen samalla "ylioppilaskunnan". Kokouksessa päätettiin rakentaa kunnan yksin hallitsema talo ylioppilaiden juhla- ja kokoontumispaikaksi. Kesän kynnyksellä kunta osti kohtalaisen edullisesti kauppias Langélta tontin Vuohi-korttelista, jossa nykyisin sijaitsee Kansallisarkisto. Tontin osto tosin herätti vastustusta sen kallioisuuden vuoksi.

Kalliit louhintatyöt sekä tontin avaruuden katoaminen naapuritonteille suunniteltujen talojen vuoksi sai ylioppilaat esittämään yleisessä kokouksessaan 1865 tontin vaihtamista. Sopiva tontti löytyi Aleksanterin- ja Itä-Heikinkatujen kulmauksesta. Seutu oli vähitellen muuttumassa maalaismaisemasta vilkasliikenteiseksi kauppa-alueeksi. Muutaman vuoden kuluttua senaatti suostui vaihtama Vuohi-korttelin tontin valtion omistamaan, II Soopeli-korttelin.

Syyskuussa 1868 kunta jätti Axel Hampus Dalströmin laatimat piirustukset maistraattiin, josta ne etenivät aina Pietariin keisari Aleksanteri II:n hyväksyttäviksi. Rakennustöiden valmistelut alkoivat elokuussa 1868, mutta vasta kevättalvella saatiin hankituksi paalutuksessa tarvittavat tukit.
 

Ruokaryypyn paikka?

Lähes alusta lähtien ylioppilaat aterioivat ylioppilastalolla. Päivälliseen kuului 2-3 ruokalajia, siihen liittyneeseen voileipäpöytään kuului myös vapaa oikeus käyttää samovaaria, jonka kolmesta hanasta ruokavieras sai itse laskea haluamansa määrän eri tavoin maustettuja ruokaryyppyjä.

Osin keräys- ja lahjoitusvaroin rakennetun ylioppilastalon vihkiäisiä vietettiin 26.11.1870. Ohjelmassa oli Mendehlssonin juhlamarssi, Maamme-laulu, osia Haydnin "Luomisesta", puheenjohtaja Otto Donnerin puhe sekä Topeliuksen ja Lönnrotin runoja. Illan juhlatanssiaiset kestivät aina klo 4:ään aamulla. Ravintoloitsija Kleinehin esittämän laskun mukaan juhlissa kului syötävän ohella mm. olutta 463 pulloa, konjakkia 25, sherryä ja portviiniä 13, lukuisia pulloja viiniä sekä punssia 75 kannua (1 kannu = 2, 617 l). Pietarista oli tuotettu viinirypäleitä ja sikareita. Vihkiäisjuhlista aiheutui kunnalle n. 5 000 mk:n lisälasku, jonka vuoksi jokaisen kunnan jäsenen oli neljän lukukauden ajan maksettava 15 markan ylimääräinen vero.

Ylioppilastalon pohjakerroksessa sijaitsi kellaritilat ja paljon mainetta saavuttanut "orkus", jossa kokoontuivat hämäläinen ja viipurilainen osakunta. Ensimmäisessä kerroksessa olivat lämmin vestibuli eli aula, pari tamburia eli pienehköä eteistä, juhlasali, biljardihuone ja kolme salia kokouksia varten. Toisessa kerroksessa sijaitsivat Akateemisen lukuyhdistyksen kirjastotilat, laulusali nyk. musiikkisali, tambureja sekä balkongi eli parveke esplanadin puolella.

Vuonna 1873 talon otsikkolaattoihin hakattiin "Spei suae patria dedit" - "Isänmaa toivoilleen antoi". Seuraavana vuonna taloon sijoitettiin R. W. Ekmanin taulu "Väinämöisen soitto". Walter Runeberg lahjoitti kunnalle veistoksensa "Psyche ja Jupiterin kotka" sekä "Apollo ja Marsyas". Yliopiston kansleri Alexander Alexandrovitsh (myöh. Aleksanteri III) vieraili 1876 talossa. Porvarissääty kokoontui siellä 1878 ja samana vuonna julkisivuun saatiin paikoilleen kreikan tarustoon sijoittuva Walter Runebergin friisi "Kleobis ja Biton". Julkisivun viimeiset koristeet, kuvanveistäjä Robert Stigellin veistokset "Ilmarinen" ja "Väinämöinen" asetettiin paikoilleen 1888 pääsisäänkäynnin viereisiin komeroihin.

Hälytys, Vanha palaa!

Helsingin palokunta sai hälytyksen 8.4.1978 klo 1.07: Vanha oli ilmiliekeissä. Ennen juhlasalin katon romahtamista taide-esineet saatiin onneksi pelastettua, osa kehyksistä irtileikkaamalla. Pöötäs ylioppilastalon korjaustöistä tehtiin välittömästi palon jälkeen, arkkitehti Vilhelm Helanderin ja Juha Leiviskän suunnittelemat korjaustyöt sekä entisöinti valmistuivat loppuvuodesta 1979.

Ylioppilastaloa jouduttiin jo pian sen valmistumisen jälkeen hieman korjaamaan sekä uudistamaan kehittyvää nykyaikaa vastaavaksi. Taloon asennettiin vesijohto 1879. Vuonna 1898 juhlasalia pidennettiin sekä rakennettiin näyttämö, pukuhuoneita, asuinhuoneita ja aputiloja. Talo sai nykyasunsa.

Sortovuodet ja kansallinen herääminen näkyivät myös ylioppilastalossa. Helmikuun manifestin 1899 vuoksi talossa oli väliaikainen tanssikielto.

Vuonna 1901 Akseli Gallen-Kallela maalasi musiikkisaliin jylhän, voimakasvärisen freskon "Kullervon sotaanlähtö". Paria vuotta myöhemmin ylioppilastalo sisustettiin kreivi Louis Sparren ja arkkitehti Walter Thomén kalustein. Punaiseksi petsattua mäntyä, tummaa tammea ja puhvelinnahkaa sekä toisaalta hentoa, lähes kustavilaisen kevyttä vaaleata kangaspäällysteistä sohvaa ja tuolia. Se oli tyyli 1901.

Ylioppilaille talo oli kokoontumis-, tapaamis- ja juhlapaikka. Talon ravintolassa tarjoiltiin suosittu voileipäpöytä, jonka ympärillä nähdyistä käytöstavoista riitti juttua aina Ylioppilaslehteen saakka. Vähitellen ylioppilaiden määrä kasvoi niin suureksi, että Uuden ylioppilastalon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi. Sen vihkiäisiä vietettiin 1910 ja siitä lähtien Hampus Dalströmin ylioppilastaloa on kutsuttu Vanhaksi ylioppilastaloksi.

Ylioppilastaloa on korjattu ja muutettu käyttäjien sekä ajan mukaan, mutta perusasu on pysynyt ennallaan. Vuonna 1929 talon viereen valmistui Suomalaisen kirjakaupan myymälähuoneisto komeine lasikupoleineen ja suurine näyteikkunoineen. Seuraavalla vuosikymmenellä kahvilan seiniä koristivat pilakuvat "ylioppilasmaailman ja -kahvilan napamiehistä". 1960-luvulla talon kellaritilat muutettiin ravintolakäyttöön sopiviksi.

Talon pitempiaikaisina vuokralaisina ovat olleet Kansan Näyttämö myöh. Helsingin kaupungin teatteri, lähelle AKS:aa sijoittuva Ylioppilaskahvila Oy, Suomalainen kirjakauppa, Perämies Oy, Intiimiteatteri. Musiikkisalissa ovat harjoitelleet kansallista ja kansainvälistä tunnustusta saavuttaneet Ylioppilaskunnan laulajat, Ylioppilaskunnan soittajat, Akademiska Sångföreningen sekä Akademiska Damkören Lyran. Salin seiniä koristavat korporaatioiden johtajien muotokuvat: Jean Sibelius, Heikki Klemetti, Selim Palmgren, Leevi Madetoja jne.

Idylli kuitenkin rikkoontui 8.4.1978 klo 1.07 jolloin Helsingin palokunta sai hälytyksen ilmiliekeissä olevaan ja rankasti savuavaan Vanhaan ylioppilastaloon. Taide-esineet saatiin pelastettua, osa kehyksistä irtileikkaamalla, ennen juhlasalin katon romahtamista.

Hiiltyneet kattohirret ja savun mustuttamat seinät olivat viedä ylioppilailta uskon, että talo enää ikinä olisi heidän kohtaamispaikkansa. Alustavasti vauriot arvioitiin noin 15 milj. markaksi. Yksimielinen päätös korjaustöistä tehtiin välittömästi palon jälkeen. Arkkitehtien Vilhelm Helanderin ja Juha Leiviskän suunnittelemat korjaustyöt sekä entisöinti valmistuivat nopeassa aikataulussa loppuvuodesta 1979.

Tänään Vanha ylioppilastalo toimii edelleen ylioppilaiden ja kaupunkilaisten kohtaamispaikkana. Sen ravintoloista ja juhlasalista on tullut suosittuja tapahtumien ja juhlien viettopaikkoja. Vanha elää tapansa mukaisesti - täysillä.

Jari Eerola 25.10.2000
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan arkistonhoitaja