Ö-luokan lihansyöjästä kasvisharrastajaksi

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa mainitaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa punaisen lihan vähentäminen terveyssyistä. Suositus on epäilemättä paikallaan, koska keskivertosuomalainen nautiskelee vuodessa kokonaiset 78 kiloa lihaa.

Gaudeamus julkaisi keväällä Kaisa Karttusen, Laura Kihlströmin ja Sanna-Liisa Taivalmaan kirjan Nälkä ja yltäkylläisyys: ruokaturva maailmassa. Erinomaisen kiinnostava kirja sai minut, ö-luokan lihansyöjän, pohtimaan suhtautumistani ruokaan, erityisesti kasvisruokaan.

Toisin kuin yleisesti luullaan, ruuasta ei ole maailmassa pula. Jos kaikki tällä hetkellä maailmassa tuotettu ruoka jaettaisiin tasan, sitä riittäisi kaikille. Maailma ei kuitenkaan ole reilu: miljardi ylipainoista ihmistä heittää surutta ruokaa roskiin samaan aikaan, kun toisaalla kuollaan nälkään. Gourmet-lihapullia riittää länsimaissa myös kissoille, koirille ja freteille.

Lihansyönti on iso kysymys ruuan riittävyyden näkökulmasta. Suomessa lihan kokonaiskulutus jatkaa kasvuaan, vaikka uutisvirta on täynnä karuja totuuksia. Erinomaista ihmisravintoa kuten soijaa syötetään rehuna eläimille, lihatuotannon ravinteet huuhtoutuvat Itämereen ja pilaavat sen, maailman keuhkot Amazonilla hakataan laidunmaiden tieltä ja märehtijöiden pierut sulattavat napajään. Tehotuotantoeläinten kärsimyksiä ei sovi unohtaa.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa mainitaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa punaisen lihan vähentäminen terveyssyistä. Suositus on epäilemättä paikallaan, koska keskivertosuomalainen nautiskelee vuodessa kokonaiset 78 kiloa lihaa.

Kasvissyöjiä arvioidaan olevan Suomessa noin 0,5–3 prosenttia väestöstä riippuen määrittelystä, mutta yhä useampi valitsee lautaselleen kasvisruokaa, ainakin kerran viikossa. Vegaanit ja lakto-ovo-vegetaristit saavat rinnalleen yhä lisää kasvisravintoa suosivia pesco- ja pollo-vegetaristeja, fruitaristeja, fennovegetaristeja sekä semi- ja demivegetaristeja.

Vasta vähän aikaa sitten koulujen kasvisruokapäivä herätti närkästystä, mutta nyt kasvisvaihtoehto on oppilaitosten ruokalistoilla joka päivä asiakkaiden – nuorten – vaatimuksesta. Asenteet ja mieltymykset muuttuvat maailman mukana nopeasti. Tämä on pakkokin, sillä vuonna 2050 maapallolla ennustetaan olevan yhdeksän miljardia ruokittavaa suuta.

Entiselle ö-luokan lihansyöjälle olisi vaikeaa siirtyä kokonaan kasvisruokaan. Siihen vaadittaisiin vaatimus ruuan metsästämisestä itse tai ainoan eläinproteiinin rajoittuminen hyönteisiin. Harmaalla alueella on kuitenkin paljon tilaa värikkäälle ruualle, jota yhä useamman toivoisi valitsevan lautaselleen.

Kuka tietää, mihin maailma menee. Seuraan mielenkiinnolla ruokakeskustelua ja uusien sukupolvien myötä nousevia trendejä. Kenties vuonna 2050 hyönteisten syönti on arkipäivää myös meillä, keinoliha on kaikkien saatavilla ja T-luupihvi aiheuttaa kammotusta. Ehkä silloin tv-ohjelman kuvun alla ei pelkoa ja kauhua herätäkään torakkapirtelö vaan 100 % naudanlihapihvi.

Jäikö nälkä? Lue Nälkä ja yltäkylläisyys: Ruokaturva maailmassa (Gaudeamus 2014)

Outi Kitti

Kirjoittaja on Gaudeamuksen tiedottaja.

Kuva: Maru Lemmetty.