Ruoka – ekoteko?

Ostin kaupasta luomuchilimixin antamaan potkua kauden suomalaisista vihanneksista tehtävään uunipataan. Chilejä pilkkoessani huomasin tämän kaksinkertaisessa pakkauskääreessä olevan luomutuotteen alkuperämaan olevan Hollanti. Yritin tehdä vastuullisesti tuotettua ruokaa, epäonnistuinko nyt ulkomaan kuljetuksen ympäristövaikutusten vuoksi?

Joskus kauan sitten nuoruudessani ruuan pääasiallinen tarkoitus oli toimia ravintona. Hyvä maku oli kiva lisä. Tärkeintä kuitenkin oli, ettei ruoka maksanut liikaa ja sitä oli riittävästi. Lähes kaikki oli lähiruokaa ja ilman lisäaineita kasvatettua tai tuotettua, näitä termejä vaan kukaan ei tuntenut tai ainakaan käyttänyt.

Syömämme ruuan tuotanto kuormittaa väistämättä ympäristöä. Suomalaisten kulutuksen ilmastovaikutuksista neljännes syntyy ruuasta. Niin eettiset, ekologiset kuin kulttuuriin ja terveyteen liittyvät päätöksemme sekä tapamme toimia vaikuttavat ruokakaappimme sisällön lisäksi omaan osuuteemme jalanjäljestä.

Ruuan merkityksen muututtua ravinnosta joksikin paljon monimuotoisemmaksi on ruuanlaitosta tullut yksittäiselle kuluttajalle ongelmallisempaa. Ympäröivästä ruokavalintojen vastuullisuutta koskevasta tietotulvasta huolimatta voi käsi arjen hulinassa osua marketin hyllyssä ihan mihin vaan, suurempia intohimoja tai huonoa omaatuntoa tuntematta. Vastuullisuus voi olla vaikea asia hahmottaa; monimutkaisia ymmärrettäväksi lienevät muun muassa ympäristö- ja elinkaariasiat.

Itse uskon tekoihin – myös ruokatuotteen vastuullisissa valinnoissa. Tämän vuoksi mielelläni nautin työaikaisen ateriani HYY Ravintoloissa. Tiedän, että tuoteturvallisuudesta ja vastuullisuudesta on huolehdittu ja asiakkaalle annettu mahdollisuus omiin valintoihin monipuolisten vaihtoehtojen kautta.

UniCafe-opiskelijaravintoloissa noudatetaan Kelan ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusta korkeakouluruokailun periaatteiksi. Voin olla varma, että ateriakokonaisuuteni kattaa kolmanneksen päivittäisestä ravintotarpeesta ja on koostumukseltaan ravitsemussuositusten mukainen. Myös liha-, kala- ja kasvisruokaa on päivittäin tarjolla suositusten mukaan.

Tiedän lisäksi, että nauttimani aterian vastuullisuudesta on huolehdittu muun muassa seuraavin tavoin:

  • maito on suomalaisilta tiloilta
  • siipikarja on aina 100 % suomalaista
  • leipä tulee suomalaisista leipomoista
  • lihan suomalaisuusaste on yli 90 %
  • peruna ja ohra ovat suomalaista alkuperää
  • tarjolla on vastuullisuussertifioitua sekä suomalaista kalaa, eikä lainkaan WWF:n punaisella listalla olevia kaloja
  • luomutuotteita on tarjolla säännöllisesti ja useissa tuoteryhmissä, ovathan UniCafe-opiskelijaravintolat ensimmäisenä ravintolaketjuna Suomessa päässeet Portaat luomuun -ohjelman neljännelle tasolle
  • Reilun kaupan tuotteita on tarjolla kahvista, teestä ja mehuista suklaaseen ja banaaneihin
  • lopuksi vielä astianikin pestään suomalaisilla Joutsenmerkityillä astianpesuaineilla

Asiakkaat ottavat kantaa omilla kulutustottumuksillaan niin ravintolassa kuin kaupassa. Tekemämme ilmastomyönteinen valinta voi saada meidät tuntemaan itsemme paremmaksi ihmiseksi, vaikka samalla emme muuttaisikaan elintapojamme kokonaisuudessaan.

Uskon, että kuluttajat suurimmaksi osin pohtivat ruuan ekologisuutta, eettisyyttä ja alkuperää, mutta kulutusvalintoihin kuitenkin vaikuttavat erityisesti hinta ja elämäntilanne sekä ostamisen helppous.

Ruuasta puhuttaessa minun ajatukseni ekoteosta on syödä ravitsemussuositusten ja sesongin mukaisesti – ja lautanen tyhjäksi, ettei kasvata biojätekuormaa.

Lea Jokio-Suramo

Kirjoittaja on HYY Yhtymän henkilöstö- ja viestintäjohtaja.

Kuva: Maru Lemmetty.