On se kiirettä pidellyt

Jo Juhani Aho aikalaiskollegoineen kirjoitti vedoksiinsa ja kuvittajat kuvitusmateriaaleihinsa ”Tavaton kiire!” usealla alleviivauksella korostettuna. Kiire ei siis olekaan meidän nykyihmisten keksintö, vaikka hyvin olemmekin sen omineet. Kiireen kokeminen on entisestään lisääntynyt, sekä työssä että vapaa-ajalla.

Kiireestä on muodostunut yleisselitys, jonka taakse voi paeta kunniallisesti. Kiire tekee meidät tärkeäksi ja saa tuntemaan itsemme tarpeelliseksi. Kaikki me tunnemme tyyppejä, joilla ei ole koskaan liian kiire pysähtyä kertomaan, kuinka kiire heillä on. Jos ei ole kiirettä, epäillään laiskaksi. Kiire on myyttinen suojakilpi useille asioille.

Joskus jokaiselle iskee todellinen kiire; siksi, että töitä tai vapaa-ajan velvollisuuksia on voimavaroihimme ja aikaan nähden liikaa. Elämässä on paljon asioita, sitoumuksia ja velvoitteita, jotka on hoidettava – harvoin ne kuitenkaan ovat läsnä 24/7.

Kiire ei ole vain tunne, sen takaa löytyy konkreettisia tekijöitä. Usein luomme kiireen itse ja kiireen syynä ovat omaksumamme tapa toimia ja ajatusmallimme. Myös ympäristön paine vaikuttaa tapaamme ajatella: kun muut menevät lujaa ja ehtivät kaikkea, minunkin täytyy. Tunnemme syyllisyyttä ja painetta, kun ei ole tarpeeksi aikaa läheisille, ystäville, harrastuksille ja työlle.

Aikamme kroonisen taudin, kiiresairauden, hoidossa ratkaisun avain voisi olla asenteemme muuttaminen ajankäytön suhteen. Liian harvoin suomme itsellemme luvan hidastaa ja vain nauttia elämästä. Ei olisi pahitteeksi, jos olisimme hieman armollisempia itsellemme.

Onko työn kiire korvien välissä?

Kiire on aitoa, kun joku on hengenhädässä tai talo tulessa. Töissä kiireen kokemuksia syntyy usein muun muassa työkavereiden sairastuttua, kun päivästä on selvittävä pienemmällä porukalla, deadlinejen vyöryessä päälle sairastunutta lasta hoitaessa, pomon saadessa erinomaisia ideoita juuri nyt toteutettaviksi – esimerkkejähän löytyy.  Tosin harvoin näitä kenellekään päivittäin tapahtuu.

Työssä kiirettä syntyy usein myös siitä, että työn tavoitteet ovat muuttuneet, mutta työtä tehdään samalla tavalla kuin ennen. Tällöin emme ole arvioineet ja muuttaneet työn sisältöjä tavoitteiden edellyttämällä tavalla, vaan sinnittelemme luutuneiden toimintamallien puristuksessa. Muutokset eivät aina ole pahasta ja rutiinien tuulettaminen on tervettä.

Tehokkuus ei tarkoita kiirettä, usein kiire johtuu tehottomuudesta. Tehottomuus toisaalta johtuu muun muassa epäselvistä työn tavoitteista, heikosta ajankäytön suunnittelusta, puutteellisesta delegoinnista, infotulvasta, aikavarkaista ja kyvyttömyydestä sanoa ”ei”.

Kaikille näille asioille voimme halutessamme tehdä jotain. Tehokkuuden lisääminen lähtee pohdinnasta, miten hyvin todellisuus vastaa työn tavoitteita ja oman päätehtävän hoitamista, meneekö aikaa kohtuuttomasti näennäis- ja sijaistoimintoihin.

Elämä on jakamaton kokonaisuus

Nämä viisaat sanat on lausunut Mahatma Gandhi.  Aikaan liittyvät asenteemme ovat muuttuneet, ja kun kaikkea haluamaansa ei pysty toteuttamaan, syytämme siitäkin ajanpuutetta.  Kiireestä luopumiseen eivät pikaniksit päde. Omien toiminatatapojen kriittinen tarkastelu voi olla raastavaa, kuitenkin ainoastaan pysähtyminen, rehellisyys itselle ja itsensä arvostaminen auttavat tunnistamaan omat kiireoireet ja tekemään elämälle uuden suunnitelman.

HYY Yhtymän yrityksissä on käynnissä esimiehille suunnattu laaja valmennus, jonka tavoite on vuorovaikutustaitojen ja -kulttuurin kehittäminen työyhteisöjemme ja yrityksen hyväksi. Osana koulutusta me esimiesasemassa olevat olemme alaistemme ja kollegoiden palautteiden perusteella asettaneet oman kehitystavoitteemme. Henkilökohtainen kehittymislauseeni on ”Otan ja annan aikaa”.  Pystyäkseni jälkimmäiseen olen paljon pohtinut kiireen muodostumista ja miten omalta osaltani eri elämänalueilla tekemiseni suunnittelen, ennakoin ja priorisoin sekä eliminoin aikavarkaat. Matka on vielä pitkä – se on kuitenkin aloitettu ja suunta on selvä.

Yksi havainnoistani tällä matkalla on ollut, että kroonisessa ajanpuutteessa olemme harvoin läsnä tässä hetkessä. Elämänlaatua kuitenkin lisää juuri se, että pystymme keskittymään ja nauttimaan tästä hetkestä – katse tulevaisuudessa, mutta huomio nykyhetkessä.

Lea Jokio-Suramo

Kirjoittaja on HYY Yhtymän henkilöstö- ja viestintäjohtaja.