Suomalainen maku – oletko sitä, mitä syöt?

Meillä kaikilla on lempiruokamme, mutta myös ne, joihin ei kosketa pitkällä syömätikullakaan. Harvoin tullaan kuitenkaan pohtineeksi, mitä ruokamaku kertoo meistä ihmisenä - vai kertooko se mitään.

Gaudeamuksen tänä syksynä julkaistussa Suomalainen maku -kirjassa on tutkittu, mitä pidetään hyvänä ja mitä huonona makuna. Tutkimukseen pääsivät mukaan myös suomalaisten ruokatottumukset.

Maku jalostuu sosioekonomisen statuksen myötä. Tutkimuksessa erottui selvästi kolmenlaista asennoitumista ruokaan. Vähän koulutetut miehet ja alemmat naistoimihenkilöt arvostivat yksinkertaista liharuokaa, erityisesti porsaanlihaa ja jauhelihakastiketta, sekä vierastivat eksoottisia ja etnisiä makuja, vaikka eivät olisi niitä koskaan kokeilleet. Toisena ääripäänä ovat yhteiskunnan ylärappusten Nouvelle cuisineen hurahtaneet kulinaristit. Heillä on kotona viinikellari, etanapihdit ja sammakonreisien huuhtelumalja, eikä ruuan määrällä ole väliä, kunhan se on Fibonaccin spiraalin mukaisesti lautasella. Ääripäiden väliin mahtuu valtavirta, jonka edustajat ovat avoimia uusille kokeiluille, mutta joiden ruokalistalla on tavallista suomalaista arkiruokaa kuten lihapullia ja karjalanpaistia.

Kirjan luettuani aloin miettiä, miten maku ihmiselle muotoutuu. Alkaako maun kehittyminen jo kohdussa vai hioutuvatko makunystyrät äidinmaidon mukana. Kuinka paljon vaikuttaa, tarjoillaanko metrin mittaisen bébén eteen kukkoa viinissä vai kalapuikkoja. Muuttuisiko maku lottovoiton myötä – onhan Filet Mignon kalliimpaa kuin lenkkimakkara – vai onko peli menetetty jo lapsuudenkodissa?

Suomalaisten inhokkiruuat ovat henkilökohtaisia, ja ne ovat usein syntyneet lapsuuden traumoista. Kouluruokailulla onkin varmasti merkitystä siihen, kuinka avoimesti ruokaan suhtaudutaan aikuisiällä. Mediassa käytyjen keskustelujen perusteella kouluruokailua tuntuu yhä vaivaavan pakko ja pelko, vaikka maun jalostuminen ei varmasti ala nöyryytyksellä ja häpeällä vaan positiivisilla kokemuksilla ja vapaaehtoisuudella. Miksi alakoulussa, kun ihmisen maun muodostuminen on herkimmillään, ei anneta valinnan varaa? Kun kanaviillokki, rössypotut, piikkilankaeste ( = tomaattisilakat) ja kaalisoppa ovat arpeuttaneet sielun, ei niillä ole enää koskaan toivoakaan lautaselle pääsystä.

Totuus on, että jokaisen oma henkilökohtainen maku on se ainoa oikea. Itsekin olen sosioekonominen huijari, koska vaikka olen kaupunkilainen, korkeasti koulutettu naisihminen, on lempiruokani oululaisen grillin porilainen kaikilla mausteilla. On silti mielenkiintoista, kuinka maun suuret linjat jakavat meidät maalaismiehiin, kaupunkilaisnaisiin ja nuorisoon, ja kuinka kaikki ryhmät vieroksuvat toisten ryhmien suosikkeja.

Millainen on sinun makusi? Onko lempiravintolasi ristorante trattoria pasteria vai nakkikoppi? Juotko sunnuntain pääaterialla Pinot Noiria vai piimää? Onko lempiruokalajisi roiskeläppä vai Foie gras poêlé en croûte de pain d’épices?

Mitä makusi kertoo sinusta, ja onko se hyvää vai huonoa? Lue lisää kirjasta Suomalainen maku (Gaudeamus 2014).

Outi Kitti

Kirjoittaja on Gaudeamuksen tiedottaja.

Kuva: Maru Lemmetty.