Tekijät tutuiksi – Kari Vilkki, nuoren joogin tie keittiömestariksi

Kun Kari Vilkki marraskuisena aamuna 11 vuotta sitten astui UniCafen keittiöön Viikissä, alkoi siitä monipuolinen ja sopivasti haastava urapolku. Takana oli oman tien etsimistä maailmalla ja kokinhatun alla jo sopivasti elämänkokemusta.

Ravintolasali täyttyy hektisimpään lounasaikaan puheensorinasta ja yleisestä hälinästä. Aterimet, lasit ja lautaset kilisevät, tuoleja siirrellään. Jossain taustalla humisee astianpesukone. Keittiön ovi käy ahkerasti, linjastoja täydennetään. Ja aivan ytimessä uunit, porisevat padat, sihisevät pannut ja kuumaa höyryä imevien huuvien hurina. Ollaan keittiömestari Kari Vilkin kotikentällä, UniCafe Porthaniassa.

Tähän pisteeseen Kari on kulkenut tavanomaista pidemmän polun kautta. Retkiltä on kuitenkin aina palattu lähtöruutuun, tässä tapauksessa Vantaalle.

Vantaa – Intia – Kosovo

Intialainen iltapäivä on kuuma kuin keittiön uuninvierus, mutta ravintolatyön kiireisyys on siitä kaukana. Muiden joukossa puoliympyrässä Sri K. Pattabhi Joisin ympärillä istuu vaaleaihoinen suomalaisnuorukainen, parikymppinen vantaalainen Kari Vilkki.

Nuoren miehen päivät Mysoressa (2014 alkaen Mysuru), Karnatakan osavaltiossa toistavat samaa kaavaa: ohjatut harjoitukset alkavat aamukuudelta, sillä lämpötila nousee nopeasti liian tukalaksi. Harjoittelun ulkopuolella aika kuluu hengaillen, retkeillen ja paikallisiin nähtävyyksiin tutustuen. Toisinaan istutaan keskustelemassa gurun ja muiden oppilaiden kanssa. Elämä ja jooga sulautuvat yhteen.

– Bongasin astangajoogakurssin jostain ilmaisjakelulehdestä ja se tie vei sitten lopulta Intiaan asti. Gurun opissa tuli käytyä parikin kertaa harrastettuani ensin lajia Suomessa muutaman vuoden.

– Astangajooga on hyvin fyysinen joogalaji, siitä saa hyvän fiiliksen, notkeutta ja kuntoa.

Kari ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan valaistumista, vaan mielessä poltteli halu kokea muutakin. Armeija-aikana kohdalle oli osunut mahdollisuus osallistua valmiusjoukkokoulutukseen, ja nuori alikersantti oli tarttunut tilaisuuteen.

– Lähdin vuodeksi Kosovoon suomalaisessa rauhanturvapataljoonassa 1999. Olimme NATO-johtoisen, monikansallisen KFOR-operaation ensimmäinen suomalaisjoukko.

– Poikkeusolosuhteissa oppi tarkastelemaan elämää vähän laajemmasta perspektiivistä. Myös ymmärrys muita kulttuureita kohtaan lisääntyi entisestään. Palvelin rauhanturvatehtävissä lääkintämiehenä. Kaiken kaikkiaan opettavainen kokemus nuorelle ihmiselle.

Pyörähdys yliopiston pulpetissa

Ennen ravintolauraa Kari ehti kokeilla myös yliopisto-opintoja. Opiskeluista jäi muun muassa mieleen se valtava vaikutus, joka hyvällä luennoitsijalla voi olla.

– Opiskelin sosiologiaa ja kehitysmaantiedettä, molempia appron verran. Kehitysmaantieteestä muistan erityisesti Kimmo Kiljusen, jonka luennot olivat omaa luokkaansa. Hän elehti, liikkui ja puhui innoittavasti – ei vain papattanut asiaansa tasaisen monotonisella äänellä.

– Myös Kimmon käytännönläheiset esimerkit ja hänen tietämyksensä kehitysyhteistyöprojekteista olivat silmiä avaavia.

Ottelu Karin tulevaisuudenurasta oli lyhyt mutta tiukka, käytännönläheisempi ravintola-ala voitti.

Perhon kasvatti

Kiinnostus ravintola-alaan oli herännyt armeijassa, huoltokomppanian kokkien kanssa keskustellessa. Kari päätti opiskella itselleen ammatin ja oppia tarjosi Ravintolakoulu Perho. Ylioppilaspohjainen ruokapalvelun perustutkinto kesti kaksi vuotta.

– À la carte –ravintoloiden työvuorot eivät houkutelleet, suurkeittiöpuoli tuntui itselle sopivammalta vaihtoehdolta. UniCafeehen ja HYY Ravintoloiden palvelukseen päädyin sitten sattumalta, lehdessä olleen rekryilmoituksen johdattelemana.

Varhain syntynyt ymmärrys alan fyysisestä luonteesta kannusti opiskelemaan lisää. Viikistä Kari siirtyi UniCafe Ylioppilasaukioon ja opiskeli työn ohessa oppisopimuksella keittiömestariksi.

– Alkoi tuntua siltä, että iäkkäitä kokkeja on alalla kovin vähän, ja vielä vähemmän onnellisia sellaisia. Irtautuminen kauhan varresta enemmän työnjohdollisiin tehtäviin tuntui fiksulta siirrolta, enkä ole sitä katunut.

Vaikka terävästä huumoristaan tunnettu Kari väittääkin vireän ja ravintola-alan näkökulmasta pitkän työsuhteen salaisuudeksi piilevää masokismiaan, vaikuttaa mies aidosti tyytyväiseltä työhönsä. Yksi salaisuus on varmasti Karin rohkeus tarttua ennakkoluulottomasti mitä moninaisimpiin haasteisiin. Toinen on asenne.

– Antoisinta työssä on se, kun saa asiat rullaamaan olosuhteista huolimatta. Kun tarjolla on vaihtelevasti erilaisia haasteita ja yli puolet henkilöstöstä töissä, ovat hyvän työpäivän ainekset kasassa.

– Hyvä keittiömestari huomaa kaiken mahdollisen, muttei huomauta kaikesta mahdollisesta. Työntekijöille on annettava sopivasti vastuuta ja heitä on kannustettava tekemään myös itsenäisiä päätöksiä.

Lusikka monessa sopassa

Kun on parisensataa työkaveria, kuten allekirjoittaneella, ei kaikkien kanssa välttämättä tule tehtyä töitä yhdessä. Kari on poikkeus, polkumme ovat kohdanneet muutamankin kerran.

Sujuvasanaiselta Karilta taittuu myös kirjoittaminen, ja 2000-luvun alkupuolella olimme molemmat aktiivisesti mukana HYY Yhtymän silloisen HYYtiset-henkilöstölehden toimituskunnassa. Sähköinen intranet peittosi lopulta painetun sanan, mutta muistoksi jäi tukeva nippu hauskoja tarinoita.

Kun HYY Ravintoloille ryhdyttiin rakentamaan uutta toiminnanohjausjärjestelmää, päätyi Kari mukaan projektiryhmään.

– Olen huomannut, että omaan työhön liittyvissä asioissa kannattaa olla aloitteellinen. Jos et itse etsi ratkaisua, muut tekevät sen puolestasi ja lopputulos saattaa olla huonompi. On paras tehdä itse heti alkuun jonkinlainen ehdotus, josta voidaan edes lähteä liikkeelle. Maalaisjärki on hyvä ohjaava tekijä.

Kun sitten osana HYY Ravintoloiden verkkosivu-uudistusta ryhdyttiin suunnittelemaan omaa verkkotyökalua ravintoloiden ruokalistatietojen hallinnointiin, oli Kari luonteva valinta myös tähän projektiin.

Karin ehdottomia valtteja olivat ymmärrys sekä toiminnanohjausjärjestelmästä että loppukäyttäjän käytännön odotuksista ja peloton suhtautuminen teknisiin projekteihin. Kari myös veti valmiin työkalun käyttökoulutukset ja toimi teknisenä tukena. Projektin aktiivivaiheessa Karin työpiste oli kokonaan HYY Ravintoloiden toimistolla.

– Antoisia projekteja molemmat, innostavaa kehitystyötä hauskojen ja lahjakkaiden ihmisten kanssa. Mutta lopulta oli silti mukava palata ravintolaan sorvin ääreen.

HYY Ravintoloiden ja Hostel Academican hallituksessa istuu opiskelija- ja asiantuntijajäsenten lisäksi myös yksi henkilökunnan edustaja. Aktiivinen Kari on kaiken muun lisäksi ehtinyt vaikuttaa tässäkin roolissa. Henkilökunnan edustajalla on kokouksissa puhe- ja esitysoikeus ja kausi kestää neljä vuotta.

– Mielenkiintoinen luottamustehtävä, joka on antanut hyvän katsauksen toiminnan taustoihin ja ymmärrystä hallitustyöskentelystä. Nuorten ihmisten innokkuutta ei voi olla ihailematta.

Elämä tasapainossa

Työn ulkopuolella tärkeintä elämässä Karille on perhe, johon kuuluvat vaimo ja 6-vuotias poika. Harrastuksikseen hän mainitsee erityisesti salilla käynnin sekä kesäisin mökkeilyn Mäntsälässä.

– Huomaa, että kroppa kaipaa liikuttamista, muuten ei jaksa. Fyysisen työn ja kuntoilun vastapainoksi tulee myös luettua jonkin verran, yleensä scifiä ja fantasiaa.

– Seuraan myös suomalaisia ja ulkomaisia lehtiä, pääasiassa sähköisesti, ja katselen dokumenttiohjelmia – ajankohtaiset asiat kiinnostavat.

Oman kirjoittamisharrastuksen Kari kuittaa lähinnä hauskana vaihteluna.

– Lupaan, ettei kuolemani jälkeen tule löytymään hyllymetreittäin julkaisematonta proosaa.

Nykyisessä työssään Kari sanoo viihtyvänsä hyvin, eikä uranvaihto ainakaan tällä hetkellä ole suunnitelmissa.

– Työ on ollut sopivan monipuolista, uskon sen säilyttävän mielenkiintonsa jatkossakin.

Vaikuttaa aidosti siltä, että Kari on paikkansa löytänyt. Kun omassa elämässä ovat palaset kohdallaan, ei mikään edes suuremmin ärsytä.

– Minulla on pitkä pinna, ja harvemmin ärsyyntyminen sitä paitsi kuitenkaan edistää asioita.

– Tässä iässä osaa suhtautua filosofisemmin. Harvoin asiat ovat niin hyvin tai huonosti kuin miltä ensin vaikuttaa, totuus on usein siltä väliltä.

Petri Minni

Kirjoittaja on HYY Ravintoloiden viestinnän ja markkinoinnin suunnittelija.