Tekijät tutuiksi – Linda Katajamäki, hyvän tuulen vihersmoothiepeukalo

Kun haastattelija huomaa pälpättävänsä omiaan niin, että kysymykset tahtovat unohtua, täytyy haastateltavassa olla jotain erityistä. Linda Katajamäen kanssa on helppo tulla juttuun. Vähän kuin tapaisi ystävän, jonka on tuntenut vuosia.

Ensivaikutelma: tässäpä on avoin ja hyväntuulinen ihminen. Lähes kolmetuntiseksi venähtäneen rupattelutuokion jälkeen tuo mielikuva pitää edelleen. Hyväntuulisuutta ei ole karistanut edes tuoreen Kreikan-loman lopussa sattunut episodi, jossa Lindan jalkapohja otti lähikontaktia merisiilin kanssa.

– Paikallinen kylälääkäri kutsui minua aasiksi, Linda nauraa. Mukana ollut hotellinjohtajamme sen ystävällisesti tulkkasi englanniksi, ”Voi Linda”-alustuksen ja ymmärtäväisen katseen kera.

Tavatessamme Lindalla on kainalossaan iso pahvilaatikko, josta paljastuu koristesiili.

– Sain tämän lomaltapaluulahjaksi Porthanian sähkömiehiltä. Annoimme sille nimeksi Meri. Meri-siili.

Esimerkki kertoo paljon. Lindan kanssa työpäivät eivät selvästikään ole hampaiden kiristelyä naama kurtussa. Ja sama välitön ja positiivinen asenne yltää myös tiskin toiselle puolelle. Sellaisella asenteella syntyy kohtaamisia, joista vastavuoroisesti voi välillä ammentaa lisävaloa, jos oma sisäinen aurinko ei sattuisi olemaan kirkkaimmillaan.

– Tutut asiakkaat huomaavat pienestä hymyn vivahteestakin, että nyt ei ole Lindalla paras päivä. He osaavat kyllä piristää.

– Pääsääntöisesti yritän aina ajatella, että ihmiset ovat mukavia. Mutta koskaan se ei ole ollut niin helppoa, kuin Cafe Portaalissa. Meidän asiakkaamme ovat todella ihania!

Sosiaalisena syntynyt

Linda lukeutuu niihin, joita on mahdoton kuvitella erakoiksi. Myös Kreikan-lomalta oli piikikkäämmän kokemuksen lisäksi tuliaisina tukku uusia ystävyyksiä.

– Olimme äidin kanssa reissussa, sellaista äiti‒tytär-aikaa. Ehdin myös tutustua moniin paikallisiin, joista osasta tuli ystäviäkin. Äidille se nyt ei ollut suuri yllätys, hän vain totesi: ”Missähän sinä et saisi ystäviä”.

On helppo uskoa, että tässäkin asiassa äiti tietää.

– Minun on aina ollut helppo tutustua ihmisiin, Linda vahvistaa.

– Voisin melkein kuvitella, että jos olisin syntyessäni vain osannut puhua, olisin saanut kavereita ensimmäisenä päivänä.

Sattuman kautta ravintola-alalle

Ravintola-alan töitä Helsingissä ikänsä asunut Linda on ehtinyt tehdä 16-vuotiaasta saakka. Alalle johdatti sattuma.

– Piti saada kesätyö, ja silloisen poikaystävän äiti oli tarjoilijana espoolaisessa ravintolassa. Pääsin sinne tiskaamaan ja plokkaamaan.

Sen jälkeen ravintolatyöt ovat kulkeneet mukana myös muiden töiden ja opintojen rinnalla.

Vuonna 2013 Linda valmistui media-assistentiksi ja on työskennellyt useamman vuoden TV-tuotannoissa, ”joka paikan höylänä”, kuten hän itse asian ilmaisee. TV-alalla töitä on kuitenkin satunnaisesti, ja tähän epävarmuuteen ravintolatyöt ovat tuoneet sopivasti vakautta.

Suhdettaan ruokaan, ruoanlaittoon ja syömiseen Linda kuvaa intohimoiseksi. Aiheeseen tekisi mieli sukeltaa syvemmällekin, ja ensi vuonna tähtäimessä ovatkin ravitsemustieteen opinnot. Päätöstä on osaltaan auttanut hiljalleen kirkastunut kuva TV-alan kilpailuhenkisyydestä – se ei aina ole omiaan tuomaan esille ihmisten parhaita puolia.

HYY Ravintoloilla lainassa

Vuodesta 2008 Linda on ollut ravintola-alaan keskittyneen henkilöstöpalveluyrityksen palkkalistoilla. Meille työkavereille hän on kuitenkin unicafelainen muiden joukossa.

Vuositasolla UniCafeissa työskentelee lukuisia extraajia henkilöstöpalveluyhteistyökumppanien kautta. Osaavat lainakädet ovat suuresti arvostettu apu voimakkaiden kausivaihteluiden ja flunssakausien aiheuttamaa työvoimatarvetta tasaamaan.

– Muistan hyvin, kun toimistolta soitettiin, että nyt olisi Kaisaniemessä tarjolla vähän vakituisempi työ. Kesti varmaan sekunnin tehdä päätös. Ihan kotikaupunginosani Kruununhaan vieressä, totta kai lähdin.

Alun perin Lindan oli tarkoitus sijoittua toiseen toimipisteeseen, mutta tulokkaan ahkeruus huomattiin ja harjoittelujakso Cafe Portaalissa muuttui parissa tunnissa vakipestiksi.

– Vastaanotto oli hyvä. Rento työilmapiiri ja huumori tempasivat mukaansa. Joistain työkavereista on myös tullut ystäviä.

– Ei töissä enää kukaan muista, että olen extra. Juuri vähän aikaa sitten eräs työkaveri tuijotti suu ja silmät pyöreinä, kun asia tuli puheeksi.

Kahvia, kielikylpyä ja vihersmoothieta

Loistavien asiakkaiden, hyvän työilmapiirin ja sijainnin lisäksi Lindaa viehättävät Cafe Portaalissa myös muut seikat.

– Olen fanaattinen kahvinjuoja, joten kahvikoneen kimpussa häärääminen on töissäkin mieluisaa.

– Päivä ei käynnisty ilman rauhassa kotona nautittua ensimmäistä kupillista. Paras kahvi syntyy itse jauhamalla ja perkolaattorilla keittämällä. Ja ihan parhaita ovat viikonlopun kiireettömät aamut, jolloin voi rauhassa vetää kahviöverit.

– Suomessa on tosi vahva kahvihetkikulttuuri, joka on vähän jäänyt sinänsä näppärän take away –trendin jalkoihin. Se on sääli, kyllä joskus kannattaa istua ihan pöydän ääreen kahvikupin kanssa, vaikka seuran vuoksi. Mitenhän isovanhempamme ovatkaan pärjänneet ilman kahvikupin kansia, Linda naurahtaa.

Kielistä kiinnostuneelle Lindalle Portaalin ja Porthanian monikulttuurinen työyhteisö ja kansainvälinen asiakaskunta tarjoavat myös mieluisan mahdollisuuden harjoitella ja oppia uutta.

– Kerran laskin viiden minuutin sisällä puhuneeni kuutta eri kieltä: suomea, vähän ruotsia, englantia, ranskaa, espanjaa… lopuksi tuli kiinalainen asiakas, jolle sanoin ”kiitos” kiinaksi. Juuri nyt haluaisin oppia kreikkaa.

– Sanavarastoni ei välttämättä ole laaja, mutta ilmeisesti kielipää on sen verran hyvä, että opin aika helposti. Ja yritän, vaikka en osaisikaan, kieliä on mukava oppia.

Sitten on ruoka, jonka parissa pääsee ideoimaan ja kehittelemään koko ajan uutta.

– Tuntuu hyvältä, kun pystyy toteuttamaan itseään tekemisen kautta ja saa jopa hyvää palautetta. Pääsin esimerkiksi kehittelemään vihersmoothien, joka nyt on myynnissä Portaalissa. Siitä on jo sana kiirinyt asiakkaiden piirissä, sellainen palaute tuntuu tosi mahtavalta.

– Koska olen itse sekasyöjä, on myös hienoa saada tietoa niiltä, jotka ovat oman ruokavalionsa asiantuntijoita. Minulla on kanta-asiakasporukka, joista ainakin osa on vegaaneja. He ovat ”konsultointiryhmä”, jonka puoleen käännyn aina, kun haluan esimerkiksi mielipiteen jostain uudesta tuotteesta.

Kotikokki seuraa uteliaana trendejä

Kun ruoka on intohimo, on selvää, että lieden ääressä tulee viihdyttyä myös vapaalla – sikäli kun kuntosaliharrastukselta ja naisten harrastejalkapallojoukkueelta ehtii. Ja kun ruokaa tehdään, sitä tehdään yleensä hitaasti ja rakkaudella.

– Yksi parhaista lahjoista koskaan on äidiltä saatu valurautapata. Hidas kypsennys on avain hyvään makuun.

– Tutkiskelen valmiita reseptejä ja tilaan myös ruokalehtiä, mutta mieluiten kehittelen reseptit itse. Omat suosikit vaihtelevat – juuri nyt pidän kreikkalaisesta ruoasta, ensi viikolla se voi olla aasialaista tai jotain muuta.

– Ruokatrendien seuraaminen on innostavaa, mutta joskus sekin voi mennä yli. Jos Helsingin ruokakaupoista loppuu tomaattimurska kun Henri Alén postaa kastikereseptin, voi tietysti miettiä mitä ihmiset oikein ajattelevat – vaikka hyvähän se on, että ruoka kiinnostaa.

Lopuksi Linda huikkaa terveiset:

– Paljon terveisiä Cafe Portaalin upeille asiakkaille. Ja muistakaa, että pulla päivässä pitää luut piilossa. Tämän aforismin olen ominut eräältä asiakkaalta ja viljelen sitä usein eri muodoissa, Linda hymyilee.

Petri Minni

Kirjoittaja on HYY Ravintoloiden viestinnän ja markkinoinnin suunnittelija.