Vänrikki Stoolin tarinat

Johan Ludvig Runebergin runokokoelma Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyi ruotsinkielisenä kahdessa osassa 1848 ja 1860. Edellinen kokoelma suomennettiin 1860-luvun loppupuolella ja jälkimmäinen vuosikymmen myöhemmin.

Runot kertoivat Napoleonin sotiin ja suurvaltasuhteisiin kietoutuneesta Suomen sodasta 1808 – 1809, joka päättyi Ruotsin tappioon ja Suomen liittämiseen Venäjään.

Kokoelman aloittaa runo Maamme, joka on edelleen itsenäisyytemme keskeisiä symboleita. Se kuuluu isänmaallisiin juhliin, mutta myös suurempiin kansalaisjuhliin ja urheilukilpailuihin. Tarinoiden ensipainokseen sisältyi Paciuksen sävellyksen nuottiliite samalta vuodelta. Yksitoistasäkeisessä runossa kuvaillaan maamme luontoa karuksi, mutta kauniiksi. Runeberg arvostaa edellisten polvien työtä ja asettaa henkiset arvot työn ja sodan rinnalle Täss´ auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat.

Kaunis runo päättyy arvoituksellisesti … ja kerran laulus synnyinmaa, korkeimman kaiun saa. Tarkoittaako Runeberg suomenkieltä … och högre klinga skall en gång vår fosterländska sång vai aikansa autonomiaa vai jotain abstraktia, jota ei voi kuvata yhdellä sanalla. Epätodennäköistä on, että hän olisi sensuurioloissa viitannut itsenäisyyteen. Ja olihan Vårt land esitetty jo keväällä Kumtähden kentällä viranomaisten siihen puuttumatta. Muistitiedon mukaan Runebergin ainut ongelma sensuurin kanssa koski runoa Döbeln Juuttaalla, jonka loppusanoja vaadittiin muuttamaan.

Varsinaisen tarinan aloittaa runo Vänrikki Stool, jossa ylioppilas alkaa kuuntelemaan sotaan osallistuneen miehen kertomuksia. Runo sisältää aiheeseen johdattelun ohella hentoa ylioppilasparodiaa, kenties Runebergin omia kokemuksia ylioppilasvuosiltaan. Min´ olin ylioppilas, mainittiin maisteriksi; hupaasti elin ”mensallain”, …kun nuor´on ylioppilas, ja puutetta ei laisin, ja huolt ei tuntis ollenkaan kun viikset vain sais kasvamaan. R. W. Ekman on tehnyt aiheesta lämminhenkisen maalauksen, jossa kertoja ja kuulija istuvat vastakkain päreen valossa. Henkilöt ovat ilmeikkäitä ja yksityiskohdat runsaita. Myös Helene Schjerfbeck on maalannut eräitä runojen aiheita, mutta silti tunnetuin tarinoiden maalari ja kuvittaja on Albert Edelfelt.

Maamme ohella, joka itsenäisyyspäivänä soi kauneimmin Senaatintorilla, on kokoelman runoista sävelletty myös Porilaisten marssi ja se kuultaneen itsenäisyyspäivänä muutaman kerran. Katkelmana se esiintyy esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan repliikeissä. Kolmas tarinoiden runosävellys on Sotilaspoika, joka tunnetaan parhaiten sotaväenosastojen käyttämänä Paciuksen marssina, mutta myös Runeberg itse sävelsi runon. Sotilaspoikaa on myöhemmin käytetty ansiokkaasti eräissä sodanvastaisissa esityksissä ja se löytyy myös Juice Leskinen & Coitus Int. levyltä.

Ja kerrottakoon eräs salaisuus. Runokokoelmaan lisättiin 1880-luvulla Viapori, joka oli ollut valmiina jo ensipainoksen ilmestyessä. Runossa moititaan linnoituksen komentajaa kavaltajaksi ja petturiksi. Tarinan mukaan Runeberg ei halunnut loukata vielä elossa olevia amiraali Cronstedtin lähiomaisia ja siksi julkaisu viivästyi.

Itsenäisyyspäivä voisi olla rauhallinen ajankohta tutustua runokokoelmaan, joka nykyisin on hieman kuivahkon lukemiston maineessa. Tarinoita pidetään myös voimakkaasti isänmaallisina, joka käsitys johtunee yhteydestään erotetuista säkeistä. Vänrikki Stoolin tarinoissa on useita tasoja, kuten esimerkiksi valtiollinen, ryhmien välinen ja henkilökohtainen. Runoihin sisältyy annos huumoria, mutta myös pateettisuutta ja synkkyyttä. Kokoelman pääteema on annetun tehtävän täyttäminen, sotilaan urheus ja kestävyys. Vihattu olkoon pelkuri, häpeän ja pilkan saakoon hän.

Alkuperäiskielisenä runot ovat lyhyine sanoineen iskevämpiä ja vievät lukijan lähemmäs kirjoitusajankohtaa. Toisaalta kieliversioiden vertailu keskenään tuo oman näkökulmansa teksteihin ja maamme itsenäistymisajankohtaan, jolloin Euroopassa jälleen kuohui. Vaikka runot eivät täyttä totta olekaan, niin osalla runoista on yhtymäkohtia todellisiin syksyn 1808 tapahtumiin sekä tunnettuihin henkilöihin. Vänrikki Stool lienee yhdistelmä useasta Runebergin tapaamasta upseerista, mutta eräinä varmoina esikuvina on pidetty Napoleonin sotiin Saksassa osallistunutta Carl Gustaf Polvianderia sekä ruoveteläistä Fredrik Adolf Pelanderia.

Maukkaita lukuhetkiä.

Jari Eerola

Kirjoittaja on HYYn arkistonhoitaja.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! kaikui 1950- ja 1960-luvuillakin Senaatintorilla, jolloin Vänrikki Stoolin tarinoiden ilmestymisestä oli kulunut noin 100 vuotta. Kuvat: HYYn arkisto.

Yol_HYY_Itsenäisyys_1952_500px

Yol_HYY_Itsenäisyys_Tuomiokirkon_portaat_500px

Yol_HYY_Itsenäisyys_1951_500px